Viimeisen kolmosella alkavan syntymäpäiväni aattona juoksen amerikkalaisen kuntosalin juoksumatolla tajutessani, että olen ollut täällä asiakkaana jo melkein 10 viikkoa. Se on merkittävää siksi, että 10 viikon välein asiakkuuteni kuuluu nursen, eli hoitajan tapaaminen. Saan pian verrata treenieni tuloksia kymmenen viikon takaisiin mittauksiin. Jännittää. Mutta mitä muuta tämä amerikkalainen kuntosali tarjoaa asiakkailleen?
 |
| Toiveikas aloittelija uudella salillaan |
Jäsenyyteeni Princeton Fitness & Wellness - salilla kuului aloittaessani hoitajan tapaamisen lisäksi personal trainerin tapaaminen, joita tulee aina kuuden viikon välein. Aloittaessamme testien jälkeen sain keskustelumme ja tulosten myötä suunnitelman salitreenistä, jota tuen pilatestreenillä pari kertaa viikossa. Ensimmäinen väliarviointikin on jo takana, minkä pohjalta muutimme treeniä hieman. Jos ei nyt tämä mamma saa itseään kuosiin ruuhkavuosien keskellä niin milloin?
Ennen salilla vierailua tutustuin kaupungin tarjontaan ja salien filosofioihin nettisivuilla ja muiden kokemuksia kysellen. Itse herra johtaja, Tony, tuli esittelemään minulle punttisalin hurjine määrineen vempaimia ja televisioita, studiot, joissa vedetään viikon aikana yli 150 ryhmäliikuntatuntia, jäsenille maksuttoman lastenhoidon (jonne ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, kuten ei ryhmäliikuntatunneillekaan) ja pukeutumistilat. Silmiini pisti, että pukutiloissa oli loputon hyllypino pyyhkeitä ja suihkuissa niin shampoo, hoitoaine, kuin suihkusaippuakin pumppupulloissa. Tyhmänä kysyin, kuuluvatko ne kaikille vai joillekin VIP-henkilöille. Johtaja katsoi minua huvittuneena ja sanoi niiden tietenkin kuuluvan kaikille. Sehän olisi kovin raskasta kantaa likaista ja märkää pyyhettä tai paria edestakaisin salin ja kodin väliä. Niinpä.
 |
| Katselen pelkkää maanantain ohjelmaa ja tajuan näitä olevan joka päivälle omansa. |
Eikä nyt unohdeta niitä tampooneja ja rasvoja kauneushoitolan näköisten pöytien äärellä. En uskalla edes kuvitella mitä miesten puolella on tarjolla. Se ei kuitenkaan vie ajatuksiani pitkään, kun näen kauniit nahkapenkit, joilla voin kuivata hiuksia ja kaunistautua halutessani. Komerot ovat tietenkin tilavat ja niitä on paljon. Ja ne ovat pukuhuoneen puolella. Lukkoja saa käyttää, mutta ne katkaistaan joka ilta, mikäli jemmaajia ilmenee. Eipä ole pistänyt silmään jemmaajia. Aina on tilaa. Olen niitä harvoja, jotka edes lukitsevat koppinsa salilla. Koska kännykän, pankkikortin tai autonavaimen häviämisestä tulisi vain niin paljon lisävaivaa ulkomailla. En tainnut mainita diiliä hierontafirman kanssa, joka toimii miesten ja naisten pukuhuoneen välissä. Tietenkin sinnekin saisi jonkin edullisen diilin, mutta suljen korvani sen kutsulta
. |
| Puhtaita lämpimiä pyyhkeitä on aina tarjolla. |
Merkittävimmän vaikutuksen minuun teki niin sanottu Spa -osasto. Höyrysaauna ja perussauna sekä allasosasto. Englannissa asuttuani tiesin heti, etten viihtyisi kuivassa saunassa, jonka kiukaalle ei saa heittää täälläkään löylyä. Ei tietenkään, koska se on sähkökiuas, mikäli ette tienneet. Sähköön ei saa heittää vettä näillä englantia puhuvilla mantereilla. Englannissa asuessani opin myös, ettei alle 18-vuotiaiden tai raskaana olevien ole turvallista saunoa. Se korottaa verenpainetta ja on muutenkin terveydelle haitallista. Kappas.
Allaspuolelle kurkatessani tajusin, että salilla on uima-altaan lisäksi sekä kuuma poreallas, siis oikeasti paljun lämpöinen allas, että vielä mukavan lämmin terapia-allas, jonne saisin joka lauantai ja sunnuntai tuoda lapsenikin uimaan maksutta. Silloin tietenkin käyttäisin perheille tarkoitettuja pukuhuoneita suihkuineen, koska en voi viedä vastakkaisen sukupuolen edustajia, edes nelivuotiasta poikaani naisten pukuhuoneeseen.
Mikä sitten sai minut liittymään tälle salille kuumavesialtaiden lisäksi? Vaikka pelkäsin hinnan kuulemista todella paljon. Ehkä juurikin se kokonaisvaltainen ote ihmisen hyvinvointiin, sillä pilatesohjaajana ja psykologian opettajan kombinaatiolla minua ei pelkkä salitreeni himota. Ajatus siitä, että lähtötasoni mitataan, tuloksiani seurataan, minua tukevat ammattilaiset ja huima variaatio laitteita ja ryhmätunteja (eikä kuumavesialtaastakaan ole haittaa) sai minut uskomaan, että voisin pitkästä aikaa saada itseni kuntoon. Salilla hoidetaan yhteistyössä paikallisen yliopistosairaalan kanssa erilaisia kehon ongelmia ja pidetään runsaasti tukiryhmiä ja koulutustakin aiheista kiinnostuneille.
Ja se hinta. Liittymismaksu oli 180 dollaria ja kuukausimaksu noin 70 dollaria. Sain ensimmäisen kuukauden liittyessäni ilmaiseksi. Tällä hetkellä olen salilla ainakin tammikuun puoleen väliin maksutta, koska lähipiirini naiset ovat useat kaivanneet juuri nyt itselleen kuntokuuria ja jokainen heistä on ansainnut minulle maksuttoman kuukauden.
Mikä ihaninta, naiset asuvat tässä lähelläni, joten meitä on kuka milloinkin menossa ja käymässä salilla lasten kanssa ja kertomassa toisillemme miten innoissaan omista tuloksistamme olemme tai jostain uudesta tunnista tai ilmiöstä salilla.
 |
| Kyltti muistuttaa salin säännöistä pukuhuoneissa. Poikalasten äitinä en näe lapsiani naisten pukuhuoneessa. |
Myönnän, että tämä on jotain, mitä juuri täällä ulkomailla ollessa tarvitsen: Jotain itselleni. Kun asuu ulkomailla ilman täysiaikaista työtä kaukana ystävistään ja kotoaan palvellen perhettä ja miettii muiden tarpeita moneen otteeseen, on hyvä olla jotain ihan omaakin. Päästä irti pyykeistä, siivoamisesta ja ruoanlaittamisesta sekä kuskaamisesta. Mutta miksi en ole oivaltanut tätä aiemmin? Tämä voisi olla iso juttu palatessamme Suomeenkin. Hyvää vastapainoa ruuhkavuosiin.
Toivon, että muuttaessamme täältä kotiin saan pidettyä salitreenistä kiinni. En ehkä tule kaipaamaan desinfiointiliinoja, joilla jo tottuneesti itsekin
pyyhin kunkin laitteen ja jumppamatot salitreenien ja ryhmäliikuntatuntien
käyttöni jäljiltä. Alun huvittuneisuus liinoista on muuttunut tavaksi,
joka tuntuu ihan järkevältäkin ja kohteliaalta niin itseäni kuin
seuraavia käyttäjiä ja salin siivoajia ajatellen. Tiedän jo nyt, että tulen kaipaamaan höyrysaunaa, kuumaa allasta ja salin pyyhkeitä. Tänään altaassa lilluessani suljin silmäni ja laskin kuukausia. Vielä niitä kuitenkin onneksi on muutama jäljellä. Ja toisaalta muita ihania asioita odottamassa sillä puolen. Mutta luksustahan tämä on kerrakseen. Melkein suomalaisittain hävettää hehkuttaa.
Ennen -kuvat jäi kuitenkin ottamatta, joten niitä ei nyt heru. Mutta voin kertoa, että kuntoni on noussut ja vaikka painoni ei ole suuresti pudonnut, mieheni kommenteista tiedän olevani timmimmässä kunnossa. Uskon myös nähneeni vilauksen käsilihaksesta, jota ei ole näkynyt pitkään aikaan. Ja eilisen 10 minuutin suunnitelman sijaan juoksinkin 20 minuuttia, koska vain tuntui hyvältä.
Tänään olen kiitollinen siitä, että
minulla on aikaa huolehtia itsestäni paremmin kuin pitkään aikaan.
Että voin kaikenlaista kokeneen kehoni kanssa vielä liikkua ja tehdä töitä itseni kanssa.
Olen kiitollinen salin kuuma-altaasta ja lämpimistä puhtaista pyyhkeistä, jotka pesee joku muu.
Ja niistä naapurien lapsista, jotka lähtevät salille äitiensä kanssa,
jotta saan oman nelivuotiaani paremmin mukaan salille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti