maanantai 22. toukokuuta 2017

Kotirouvan perjantai

Ottaessani luomukaupan kärryjä salitreenin jäljiltä, ennenkuin haen kuopusta koulusta, näen itseni kaupan ikkunasta. Naurahdan ääneen kotirouvan virka-asulleni tajutessani, että minusta on kuoriutunut vuodessa varsinainen Princetonilainen housewife. En enää erotu joukosta. Olen yksi muista. Muistuttaakseni itseäni tästä kokonaisuudessaan, vastoinkäymisineenkin mahtavasta vuodesta, päätän kirjoittaa kotirouvan perjantaista päiväkirjan.

Kotirouva virka-asussaan
 Herään aamulla esikoisen ääniin keittiössä klo 7.15 ja ehdin toivottaa hänelle hyvää koulupäivää ennenkuin hän jo häviää. Itseäni jo vaaksan pidempi poikani lähtee polkemaan lukiolle shortseissaan ja t-paidassaan Princetonin kevääseen, kun päivälle on luvattu noin 30 astetta lämmintä.

 Alan laittaa aamupalaa pienimmälle. Pakkaan hänen R2D2-termoslaukkuunsa lounasta, sillä perjantai on yksi hänen 3 viikon päivästä tässä kuussa, kun hän saa jäädä kouluun kavereiden kanssa lounaalle. Puolentoista tunnin lisäaika maksaa 18 dollaria päivä, vaikka pakkaamme itse lounaan mukaan. Teimme sijoituksen tälle kuukaudelle, koska lounaan jälkeen lapset leikkivät pihalla melkein tunnin, ellei ole liian kuuma. Kuopus saa nauttia viimeisistä päivistä kavereiden kanssa vielä ennen Suomeen paluutamme ja kehittää jenkkiaksenttiaan huippuunsa.

Lähtiessämme koululle noin klo 8.15 palautan hammasharjaa vessaan ja huomaan, että pöntön vesi tulvii yli äyräiden. Pönttö ei vedä. Soitto vuokranantajalle, joka ei vastaa. Tekstiviestiä ja valokuvaa perään. Puen päälleni juoksutavarat ja otan mukaan iPodin, vesipullon ja kuulokkeet, jotta voin lähteä juoksemaan kanaalille koululle parkattuani. Lukitsen oven pohtien tulisivatkohan putkimiehet jo tänään. Autolle kävellessäni ja koululla tajuan, että keli on jo liian kuuma juoksuun. Kosteus ja lämpö on jännä yhdistelmä, johon suomalainen kehoni ei vielä ole tottunut.

Koululla jään hetkeksi juttelemaan muiden kotirouvien kanssa. Palaan autolleni noin klo 9 päättäen, että palaan kotiin hakemaan salikamat, sillä minun on kuitenkin mentävä pilatesoppia hakemaan ja samalla voisin jättää oven auki mahdollisille putkimiehille. Vuokranantaja soittaakin juuri sopivasti ja alkaa järjestämään putkimiestä paikalle. Kotona nappaan salirepun mukaan ja teen itselleni pikaisesti pirtelön, josta loput nappaan mukaan termosmukiin, missä se pysyy mukavasti kylmänä.

Salilla teen oman lihastreenin ja menen pilateskurssin tunnille, jossa saan opetusta foamrollerin
välinekäyttöön pilateksessa. Olen ihan liekeissä ja keskustelen tunnin jälkeen kouluttajan kanssa aiheesta lisää. Mesetän heti pilatesohjaajakaverille Suomeen ja vaihdamme ajatuksia aiheesta. En ehdi käydä suihkussa, koska jään suustani kiinni ihanien vanhempien rouvien kanssa, jotka ihastelevat legginsejäni. Miten kaikki ovatkaan täällä niin iloisia, ystävällisiä ja avoimia! Vaihdamme salaista tietoa parhaista urheiluvaateliikkeistä ja siitä, mikä on paras aika vierailla Suomessa ja  Helsingissä. Yksi rouvista kun on menossa Itä-meren risteilylle tulevana kesänä. Yhteisöllisyyden tuntu on vahva joka puolella: Koululla, salilla ja kotikadulla.

Köyhiä ritareita välipalaksi
Tekstiviesti vuokranantajalta vahvistaa, että putkimiehet ovat jo kotonamme. Suuntaan salilta luomukauppaan, sillä etsin tiettyä teetyyppiä ja haluan luomubanaaneja kotiin. Kauppakassi kainalossa etsin kärryjä ja tässä kohtaa näen itseni peilistä. Näen ensimmäistä kertaa itseni kuten mieheni luultavasti minulle aamuisin hymähtäessään. "Sitä ollaan taas virka-asussa liikenteessä". Tältä siis näytän ja nauran itselleni. Minulla on vartti aikaa ennen lapseni koulustahaun päättymistä klo 13. Kiirehdin kauppaan, jonka edessä hipsterinuorikko valitsee yrttejä ja vanhempi mies soittaa kitaraa nautiskellen luomuvirvoiketta. Otan hetkestä kuvan mieleeni.

Kuopuksen kanssa suuntaamme kotiin. Naapurin lapset tulevat hetkeksi leikkimään samaan aikaan kun kirjaan itselleni ylös pilateskoulutuksessa tänään oppimaani kääntäen sanoitusta suomenkielelle. Lapset etsivät takakuistille antamaani purkkiin perhosen toukkia. Chattaan whatsapissa ystävieni kanssa Suomeen ja soitan anopille, koska en ehtinyt vastata puheluun aiemmin. Imuroin alakerrassa ja laitan pyykkiä pyörimään. Tyhjennän astianpesukoneen ja täytän sen likaisilla astioilla. Kuopus keksii, että voisimme tehdä pannukakkuja välipalaksi, koska on perjantai. Päätän tehdä niiden sijaan köyhiä ritareita näivettyvästä pullapitkosta. Kuopus auttaa innoissaan. Lukiolainen saapuu kotiin parahiksi ritareille ja kertoo käyneensä kavereiden kanssa keskustassa koulun jälkeen jätskillä. Ihmettelemme lämmintä päivää ja sitä, miten jätskiä voi haluta kesällä syödä sisällä kun on oikein kuuma ulkona. Jäämme päivän kuumimmaksi hetkeksi syömään ritaritkin kuistin sijaan sisälle.

 Mieheni saapuu töistä pyöräiltyään kuumassa kevätsäässä ja istahdamme hetkeksi takakuistille jakamaan päivän kuulumisia. Päätämme lähteä illaksi koko perheellä keskustaan nauttimaan suomalaisittain kesäillasta. Emme käy suihkussa vieläkään, koska ilma on niin kostea ja kuuma, että suihkussa pitäisi kuitenkin käydä illalla. Menemme Julesiin pitsapaloille ja sieltä kävelemme Thomas sweetin kautta suihkulähteelle. Nuorimmainen taittaa matkaansa potkulaudallaan kypärä päässään taitavasti mutkitellen ihmisten lomassa, joita lempeä perjantai-ilta on tuonut massoittain Princetonin kauniiseen keskustaan. 

Perheilta suihkulähteellä lämpimässä
Suihkulähteellä kahlaamme kaikki ilman kenkiä vedessä, katsomme kauniita prom-juhlallisuuksiin pukeutuineita nuoria ottamassa kuvia itsestään ja huikeaa rullaluistelijaa, joka temppuilee rappusissa ja kaiteella. Suihkulähteessä kirmailee eri kansallisuuksista olevia lapsia alusvaatteisillaan ja me otamme kuvia muistaaksemme tämänkin kauniin ja ihanan illan. Palaamme autolle vihreän yliopistokampuksen läpi kävellen ja pysähdymme Princetonin 9/11 muistomerkille, jossa jokainen  tapaturmassa kuollut yliopistosta valmistunut opiskelija on kaiverrettu nimenä tähteen. 
Mietimme lukiolaisen kanssa, miltä tuntuu kulkeä näiden tähtien päältä kävellen luennolle.

Kotona aloitamme pienimmän kanssa iltatouhut ja vietämme vielä hänen nukahdettuaan iltaa olohuoneessa muiden kanssa Netflixiä katsellen. Useammin kuin kerran tuon päivän aikana olen pohtinut, kuinka ihanaa meillä on ollut. Kuinka hieno tällainen vuosi voi olla kaikkinensa. Kuinka pitkä matka kotiin onkaan monella tapaa tällaisten kokemusten jälkeen. Tarkeneekohan Suomessa pukeutua Princetonin kotirouvan virka-asuun muutenkin kuin pilatestunteja ohjaamaan lähtiessään?

Tänään olen kiitollinen siitä, että vessanpöntön voi saada niin nopeaan korjattua. Olen kiitollinen siitä, että saan kouluttautua paremmaksi pilatesohjaajaksi ja asua kauniissa kaupungissa, joka on jo toukokuussa lämmin. Olen kiitollinen niistä iloista, joita lapseni saavat täällä kokea ja verkostoista, joita mieheni luoda. Olen kiitollinen näistä soljuvista päivistä, joita ei tarvitse pinnistellä ja aika kuluu nopeaan, vaikka kotiinpalaajalle aika on pitkä. Olen kiitollinen pienistä sormista, jotka etsivät perhosen toukkia, ohjaavat taitavasti skootteria ja nauttivat antaumuksella pienestä kupista jäätelöä.
Olen kiitollinen tästä päivästä.


2 kommenttia: