Halloweenin kilpavarustelut desbiskujalla

Muutamasta kurpitsasta se alkoi- minun halloweenini.

Aluksi minulla oli ihan viaton krysanteemi kuistin rappusilla. Sitten tuli ostettua yksi pieni söpö kurpitsa kukan viereen. Suomessa vierastan halloweenia ja sen kaupallisuutta sekä pelottavia olentoja. Kristittynä minua puhuttelee enemmän pyhäinpäivän toisenlainen näkökulma kuoleman jälkeiseen elämään. Mutta täällä kaikki on toisin. Kristitytkin virittelevät pihalleen kummituksia, luurankoja ja hämähäkkejä kaiverretuista kurpoitsoista irvistyksineen puhumattakaan. Monta viikkoa mutustelin ja pureskelin näkemääni ja kokemaani. Kuoleman jälkeistyyttä voi käsitellä hyvin monella tavalla.

Kukan ja kurpitsan vierelle tuli nelivuotiaan kouluretkeltä tuliaisina isompi kurpitsa. Sitten naapurin ihana amerikkalainen Rachael pyysi mukaan pumpkin -farmille toisen katumme kotiäidin ja lasten kanssa. Siinä me ihmettelimme hyörinää kurpitsojen ja halloweenin teemassa, minä suomalainen ja ruotsista muuttanut kiinalainen uusi desbisystäväni Yuan. Lasten kanssa touhutessa maatilalta tarttui mukaan maissilabyrintissa juoksemisen jälkeen isohko kurpitsa pienen heinäpaalin kera. Yuanin ja minun ostokset tuntuivat pierulle saharassa jenkkikärryjen kurpitsamassaan verrattuna. Rachael opettaisi meidät vielä joku päivä kaapimaan kurpitsamme lyhdyiksi silmineen kaikkineen.

Eräänä iltana ruokakaupassa nelivuotias halusi ehdottomasti ostaa pussillisen pieniä hämähäkkejä. Hyvä on -ajattelin. Yksi pussi tätä krääsää. Mutta en kyllä tee mitään ihmeellistä kuisti -asetelmaa varsinkaan hämähäkeistä tai mistään etovista pääkalloista. Sitten eräänä iltana se ihana Rachael alkoi koritsella omaa kuistiaan valoilla ja seiteillä. Pyysi vielä mukaan tekemään lasten kanssa lepakoita. Katsoin pienen pojan kaihoisaa katsetta, joka kääntyi puoleeni kysyen suurilla silmillä ja verbaalisesti vahvistaen sen mitä olisin voinut ennustaa: "Saisinko minäkin tuollaista hämähäkin verkkoa mommy? Laittaisin spiderini siihen."

Pieni Suomi-poika ihastelee jenkkiäidin kuistin koristelua

Niinpä tänään käytimme lämpimän iltapäivän kuistin koristeluun Targetista tekemillämme löydöillä ja luonnosta etsimillämme aarteilla. Asettelimme oksia, hämähäkkejä, lehtiä ja tekoseittiä eri puolille kuistia. Pieni Suomi -poika asetteli antaumuksella hämähäkkejä verkkoon ihastellen jokaisen kohdalla hetken aikaansaannostaan syvään huokaillen. Nautin pienen miehen rinnalla näpertelystä, aikaansaannoksen katsomisesta ja kehittelystä matkan varrella. Mietin lähdinkö tähän kilpavarusteluna, mutta samaan hengenvetoon naurahdan, sillä kuistini ei voi mitenkään kilpailla paikallisten gurudesbisteni kanssa. Me teimme omanlaisen jutun ja olemme iloisia siitä. Se kertoo enemmän kuopukseni mielenkiintoisesta innosta spidermaniin ja hämähäkkeihin ja hänen valinnoista kaupassa, kuin äidin hullun kiillosta palkinnolle parhaasta kuistista tällä desbiskujalla.

Minun ihkaeka halloweenhässäkkä nelivuotiaan kätösin lisätyillä hämppiksillä.

Vielä pari viikkoa aiemmin naureskelimme ruotsalaisten ja englantilaisten äitien kanssa tälle hullutukselle ja sen kaupallisuudelle. Samaan hengen vetoon ihastelimme kaikkien upeita kuisteja ja erilaisia asetteluja a sitä intensiteettiä, millä amerikkalaiset suhtautuvat tähän juhlaan. Myönsimme kaikki miettivämme, josko kuitenkin osallistuisimme. Tänään mieheni sitten säikähti nostaessaan pyörää kuistille tullessaan kotiin töistä ja nähdessään taiteilemamme ikkunan kahdeksanjalkaisineen. En ollut muistanut varoittaa touhuistamme. Naureskelusta oli tultu jonkinlainen matka tähän hetkeen ja kuistin asukkaisiin.

Tämä on kuin toinen joulu - kaikki koristeet, valot, kukkaset, korpit ja kurpitsat kaivetaan esiin tai ostetaan kuka mistäkin ja asetellaan mitä mielenkiintoisimmiksi kokonaisuuksiksi talon edustalle. Pihat täyttyvät linnunpelättimistä ja aaveista, noitien jalkoja roikkuu kattojen viemäreistä ja luurangot kiipeävät pensaiden yli. Massiiviset hämähäkit kiipeilevät kuistien katolla ja niiden jalat ulottuvat terassien kaiteille asti. Pimeässä illassa valot saavat asetelmat näyttämään vielä hienommilta.

Teinit lähtevät scaryfarmille porukalla ja lauantaina olisi zombien nousu Delaware -joesta läheisessä Porvoon kaltaisessa kylässä Lambertvillessa. Itse taidan tyytyä esikoululaisen kouluparaatiin halloween-asuissa, mutta ymmärrän, miten kaikki tämä valmistelu ja erilaiset tapahtumat menevät jenkkien ihon alle. Suomalaisena tunnistan, että pelottavia teemoja on jo kauan tuotu kirkkotaiteeseenkin - pelottavia asioita voi käsitellä turvallisessa ympäristössä hyvin. Koen olevani turisti ihmemaassa. Karkki- ja kepposkiertue naapuruston lasten kanssa odottaa ja valmistaudun karkkivuorella oman oven koputukseen.

Tänään olen kiitollinen siitä, 

että asioilla on monta puolta ja 

asiat voi nähdä eri tavalla eri kulttuureissa.

Olen kiitollinen rakenteluhetkestä 

onnellisen nelivuotiaan kanssa, 

jonka ylitsepursuava karkki-ilta hämähäkkimiehenä on vielä edessä.