torstai 18. elokuuta 2016

Jäähyväisiä

Kahden viikon sisään mahtuu paljon jäähyväisiä.
Viimeinen tiimipalaveri töissä rautaisten ammattilaisten kanssa,
kiireen keskellä varastettuja lounaita ja illallisia hyvien ystävien kanssa ahnehtien jokaista kuulumista ja tämänhetkisiä prosesseja, rauhoittuminen pakkaamisen ja to do listojen ääreltä paljuun omien despisteni kanssa ja niin monta muuta kohtaamista. Kaikki arvokkaita ja tärkeitä.
Minun elämäni iso osa: läheiset.

Jäähyväiskakut ja naposteltavat kollegoille viimeisenä työaamuna


Muistutus työkaverilta uuteen arkeen
Jokainen kohtaaminen ja jäähyviset ovat vieneet omaa prosessiani ja tajuntaani sitä todellisuutta kohti, että olemme todella lähdössä. Samaa se on tehnyt varmaan myös ihmisille ympärillämme. Liikuttavin on ehkä läheisen kollegani oivallus viimeisen työpäiväni aamuna: "Salla, tajusin juuri suihkussa, että sinä oikeasti lähdet!!!". Niinhän se on. Kun työni täällä tällä erää loppuivat, tajusin itsekin jotain konkreettisemmin.

 Minä olen lähdössä.

Meillä on enää 11 yötä lähtöön. Kaapit alkavat olla oikeasti tyhjiä vuokralaisten täytettäväksi. Kisu viedään pian murhavieroitukseen kerrostaloon ja sukulaisillekin sanotaan viikon sisällä bye bye. 

Viikonlopun jälkeen alan toden teolla pakkaamaan. 6 isoa laukkua ja muutama pienempi. Niin paljon, että New Yorkin kentältä ajamme kotiin (etukäteen varatulla) limusiinilla mahtuaksemme kaikki samaan autoon. Vuokralaisille on avaimet annettu. Poissaolevat matot, huonekalut ja tavarat muistuttavat lähenevästä lähdöstä. Viimeiset lääkärikäynnit, reseptit, lääkkeet ja vakuutusselvitykset alkavat olla käsillä. Pieninkin jo puhuu siitä, mitä haluaa ottaa mukaan ja pieni reppu on jo muutamaan kertaan pakattu ja purettukin. 

"Äiti, voidaanko jo huomenna mennä sinne amelikkaan?", kysyy 4-vuotias kuopukseni jo päivittäin. "Vielä 11 yötä rakas." Ja näytän sormillani kuinka paljon se on. Pieni mies toistaa perässä ja katsoo pystyyn nousseita pieniä pulleita sormiaan. Ja siihen hetkeen mahtuu niin paljon. 
On jäähyväisten aika. 
Hetkeksi taas.

Rakkaan ystävän puutarhassa minut hellitään paljulla ja saunalla maailmalle. 

Tänään olen kiitollinen 
hyvistä työtovereista, 
kärsivällisistä ja ymmärtäväisistä sukulaisista,
uskomattoman ihanista ystävistä, jollaisilla minua on siunattu
 ja ajan antamasta lempeydestä jäähyväisille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti