Maastamuuttajan välitila.

Olen tässä nyt neljättä kertaa. 

Muuttamassa pois Suomesta, kotimaastani. Ensi kuussa me lähdemme - taas kerran. Olen siis välitilassa. Maastamuuttajan välitilassa. Näin sen tänään ainakin itselleni nimesin: En ole vielä siellä, minne muutamme, mutta en enää tukevasti henkisesti täälläkään. 

Mistä sen sitten huomaa? Että onko maastamuuttajan välitilassa vai ei? 

Itselleni se tarkoittaa mm. sitä, että löydän itseni uudelleen ja uudellen tilanteesta, jossa prosessoin tulevia päiviä ulkomailla. Ensimmäistä iltaa uudessa kodissa sen tuoksuineen ja kuopuksen aikaeroon totuttautumista. Löytyykö hänelle leikkikavereita? Entä esikoiselleni? Samaan aikaan, kun viimeistelen projekteja Suomessa, mietin viimeisiä töitä, mitä ehdin tehdä vielä ja ketä tavata ennen lähtöämme. Ja saankohan kaikki kaapit tyhjennettyä kuitenkaan ajoissa?

Kaihoisasti kävelen puutarhassani kesäiltana, 

imen itseeni Suomen luontoa kesämökillä ja hoen itselleni: 

Höpsö, sinä palaat tällä kertaa jo ensi kesäksi takaisin! 

Silti uinti järvessä rantasaunasta tuntuu todella hyvältä juuri välitilassa olevalle. 

Ja ne mustikat pomittuna suoraan pensaasta matkalla takaisin saunaan. Ja se ystävän katse ja puhe. Se muuttuu kuin hidastetuksi elokuvaksi, jota katselet lasin toiselta puolelta samaan aikaan kun tekisi mieli sanoa ääneen: Tulee kova ikävä!

tänään puutarhan iltavalossa prosessoin välitilaani

 Mieli on vinha väline. 

Se valmistautuu tulevaan ja prosessoi mitä ihmeellisempiä asioita. 

Tänään juoksulenkillä mietin miten selviän kotiäitinä pienen lapsen kanssa miehen tehdessä mielekästä ja upeaa työtä. Vaikka koen vahvasti haluavani juuri tällaista paussia tiukan ja hyvän työpuristuksen vastapainoksi, aikaa perheelle. Silti se mietityttää. Myönnän itselleni, että tykkään tehdä töitä. Sellainen minä olen. Ja saman pohdinnan lopuksi muistutan itseäni vielä siitä yhdestäkin asiasta, mikä täytyy hoitaa ennen muuttoa Suomen päässä. 

Maastamuuttajan välitila on varmasti mielelle tarpeellinen prosessi, mutta se on hieman haasteellinen. Samaan aikaan kun sinun pitäisi vielä selvitä ihan vaan asioista täällä päässä, on mielen jo valmistauduttava tulevaan.

Minulta on paljon kysytty sitä, olemmeko innoissamme lähdöstä.

 On varmaan kauhean laimeaa, kun joutuu lukemaan vastaukseni, jossa ympäripyöreästi listaan, miten paljon asioita on täällä tehtävänä. Ja etten vielä ole päässyt sinne asti. Tämä lienee kokemuksen ääni päässä ja kehossa: Elämä toisella puolellakin on arkea. 

Pyykit ja astiat on pestävä sielläkin.

Välitilan ihanuuksia - varsinkin Suomesta muuttavalle - on kuitenkin se, että voi asentaa älypuhelimeen sääsovelluksen, joka kertoo, millainen lämpötila maassa, jonne muutat on juuri tänään. Useimmiten se on huomattavasti parempi kuin Suomessa. Ja sitten mieli rauhoittuu hetkeksi. Sanoo minulle, että hyvä tästä tulee. Tai ainakin riittävän hyvä. 

Milloinkahan välitila loppuu?

Tänään olen kiitollinen siitä, 

että jo ensi kuun lopulla välitilani mahdollisesti loppuu, kun istun lentokoneeseen. 

Ja siitä, että elämä on täynnä erilaisia prosesseja ja että ne muuttuvat matkan varrella.

Kiitos siitä!