Kevät puhkeaa Princetoniin ja kotiin - ainakin suomalaisen mielestä

Vaikka täkäläisten mielestä kevät koittaa täällä vasta toukokuussa,
on meidän suomalainen perhe nauttinut kevätfiiliksestä jo muutaman viikon.
Keli on hassu sikäli, että vaikka jonain yönä voi olla 12 astetta pakkasta ja muutama aste lämmintä päivällä,
voi parin päivän päästä olla jo 15 astetta lämmintä päivällä.

 Joinain iltoina ltaa voi istua siis helposti ulkona vielä pimeänkin tultua.
Tietenkin käytämme tilanteen hyväksi ja sytytämme kynttilöitä takakuistille ja
 hengittelemme ihmettä: Helmikuussa ulkona kuistilla.
Ajatella, että sellainenkin on maailmassa mahdollista, huokailemme. 

Suomalainen minä bongaa kevätkukkia ihmeissään näin aikaisin.

Skandinaavit voikin löytää heti ensimmäisten kevätilmojen koittaessa täällä takakuistin lisäksi työpaikalla kahvia nauttimassa ulkona tai lukemassa kirjaa tuolilla, joka on kuljetettu juuri sopivasti illan viimeisetkin auringonsäteet tavoittavaan kohtaan pihamaalla. Lounaspaikassa etsiydytään heti ulos syömään jos mahdollista tai lähdetään ulos syömään illalla vain siksi, että voi kokea, miltä tuntuu syödä ulkoterassilla helmi-maaliskuussa. Kansainvälisessä yhteisössä muut vielä puistattelevat kylmyyttä ja naureskelevat hyväntahtoisesti ulkoiluinnollemme. Meillehän tämä on kuin Suomen kesäkuu.

Rakastan kevättä Suomessakin. Kotimaassa olisin jo leikannut omenapuuni ja ottanut oksia sisälle. Koska minulla ei ole täällä omenapuuta hain läheisestä kadunvarsipuusta magnoliapuun oksia maljakkoon. Ressukka oli täysin heinittynyt hoitamattomana autiotalon pihalla, josta ystäväni kertoi kaikkien tällä kadulla hakevan oksia luvan kanssa. Askartelin myös kranssin oveen pääsiäistä odotellessa. Selvä kevään merkki: Alan herätä sisustuspuuhiin.

Oksa-asetelmat ja kranssien askartelu kuuluvat kevääseeni, olinpa missä tahansa.

Olen nauttinut vielä harvojen lämpimien aamujen juoksulenkeistä kanaalin varrella, josta bongasin kilpikonniakin. Suomessa palaan töihin, eikä aamulenkki helmikuussa topissa taida olla mahdollista. Kotiinpaluu ja työt alkavat jo liikkua mielessä, mutta vielä hetkeksi haluan kiinnittää katseen täkäläiseen kevääseen - tai suomalaisella asteikolla pari kuukautta aiemmin koittavaan kesään - ja nauttia muutamasta jäljellä olevasta kotiäidin kuukaudestani.

Tänään olen kiitollinen koittaneesta keväästä ja 

sen mukanaan tuomasta valosta, lämmöstä ja kauneudesta. 

Kiitän naapuruston lapsista ja heidän äänistään kirmatessaan ulkona.

Kiitän ulkokuistilla vietetyistä hetkistä läheisten ja ystävien kanssa

 ja siitä, että Suomessakin valon määrä lisääntyy.