Lukioiden koejärjestelmien eroista Suomessa ja Yhdysvalloissa

"Äiti, siinä hissan kokeessa oli yli 100 monivalintaa ja vain muutama lyhyt selitystehtävä". Olin juuri saanut lukiolaiseni autoon kaatosateesta koulun pihalta midtermin, eli "keskivälin" koepäivän jälkeen ja kysynyt, miten päivä meni. Historian koe oli ollut päivän ensimmäinen ja lounaan jälkeen oli ollut vielä Englannin esseekirjoitus. Kello oli nyt 12.30. Preppaustunteja ei ole ja seuraavana päivänä olisi keskiviikko. Viikon normaali koulupäivä 8 eri oppitunnin kanssa. Läksyjen teko jokaiselle tunnille odotti poikaani, joka Suomessa kävisi nyt kahdeksatta luokkaa yläkoulussa. Nieleskelen rauhoittuakseni. Entinen yläkoulun opettaja minussa osaa olla näyttämättä teinille sisäistä emotionaalista kamppailuaan.

Vanhemmat hakemassa lukiolaisiaan koepäivän jälkeen klo 12.30.

Kotiin ajaessamme keskustelemme siitä, millainen on Suomen lukion koeviikko. Lukio-open taustallani kerron, miten jokaisen jakson jälkeen, joka kestää noin 8 viikkoa on kyseisessä jaksossa olleiden oppiaineiden kokeita. Ellei kursseja ole suoritettu tai arvioitaisi jotenkin muuten, arviointikin kun kehittyy Suomessa jatkuvasti. Jokaisena päivänä on yksi koe, jolle on varattu aikaa noin 3 tuntia. Kokeen tehtyä tilasta voi lähteä ensimmäisen tunnin jälkeen. Kokeissa ei olisi yli 100 monivalintatehtävää. Muutama voi olla Suomessa nykyään myös reaaliaineissa, koska sähköiset ylioppilaskirjoitukset ovat monipuolistaneet eri oppiaineiden arviointimahdollisuuksia. Kokeet tehdään suurimmaksi osaksi Suomessa sähköisesti sähköistyvien ylioppilaskirjoitusten ansiosta. Toisin kuin täällä kaikki paperille kynällä. Seuraavan päivän kokeen preppaustunti olisi yleensä keskipäivän ja lounaan jälkeen. Illalla ei tarvitsisi tehdä läksyjä, vaan valmistaudutaan tuleviin kokeisiin. 

Poikani naureskelee kuulemalleen. Onneksi, ajattelen. Hän voisi olla reagoinut toisinkin koko lukioon täällä. Suomen lukion ensimmäistä luokkaa käyvä serkkukin äimisteli ameriikan serkkupojan kokemuksia ja lupasi, ettei lukio olisi mitään vastaavaa Suomessa. Tällä Ameriikan serkulla on ollut takana kaksi päivää, joina molempina on ollut kaksi koetta koko takana olevan puolen vuoden opituista asioista. Torstaina ja perjantaina on vielä molempina päivinä kokeita samaan malliin. 

Katson lukiolaistani ihaillen. Viimeisen puolen vuoden ajan hän on mennyt lukioon joka päivä samalla ohjelmalla. Kahdeksan oppituntia samoja aineita toistuen joka päivä. Ei jaksoja, joissa aineet vaihtuisivat tai päiviä, joina olisi eri aineita. Joka päivä sama ohjelma. Pyörittelen päätäni valmistellessani illallista. Mihin olen lapseni tuonut? Mieheni loduttaa poikani säestäessä: "Tämä kasvattaa luonnetta." Varmasti niin tekee.

Illallispöydässä keskustelemme siitä, mitä hän kirjoitti Englannin ainekirjoituksessa ja siitä, miltä tuntuu mennä Suomeen 9. luokalle ensi syksynä, kun on tehnyt läksyjä 3 tuntia tai enemmän jokaista koulupäivää varten. Miltä tuntui, kun joulun alusviikolla opettajat pitivät kokeita, kun ei ole koeviikkojärjestelmää, pahimpina päivinä kolme koetta päivässä? Tätä ei olisi enää Suomessa tiedossa.

Koepäivän jälkeen tehdään läksyjä välipäivän koulupäivän tunneille.

 

Tämä poika on ulkomailla kanssamme kolmatta kertaa. Hän on käynyt jenkkieskarin viisivuotiaana ja 5. luokan englannin Oxfordissa Suomalaisten ikätovereiden käydessä kolmatta luokkaa kotimaassaan omalla äidinkielellään. Jokainen lähtömme ulkomaille on tarkkaan harkittu koko perheen näkökulmasta. Kaikkiin kutsuihin ja mahdollisuuksiin emme ole tarttuneet. Mietimme, mitä pikkuveljellä on elämässä edessään. Pelkkiä Suomen koulukokemuksia vai vuosia joskus ulkomailla? Vanhimmalle pojallemme tämä on luultavasti viimeinen kerta kanssamme ulkomailla vaihdossa. Eikä hänellä tule olemaan näin rankkaa koulussa Suomessa enää koskaan. Katson poikaani ja mietin, miltä hänestä tuntuu kävellä yläkoulun käytäviä ensi syksynä lukioelämän maistamisen jälkeen.

Tänään olen äärettömän kiitollinen suomalaisesta koulujärjestelmästä. 

Kiitän Suomen lukioiden koeviikkojärjestelmästä ja vaihtelevista päivistä eri oppiaineineen. 

Kiitän uudesta opetussuunnitelmasta ja hienoista integroivista teemoista, 

joita tiedän opettajakollegoiden suunnittelevan ja toteuttavan ilmiöoppimisen innoittamana.

Kiitän sähköistyvästä lukiosta Suomessa kaiken tämän monistetun paperimassan ja bindereiden (kansioiden) äärellä täällä.

 Kiitän motivaatiosta, joka ajaa nuorta lukiolaistani. Joustavuudesta ja huumorintajustaan. 

Kiitän siitä, miten paljon lapseni ovat minulle opettaneet. 

Tänäänkin.

P.S. Tämä kokemus pohjautuu vain ja ainoastaan Princetonin julkisen lukion kokemukseen, eikä esitä yleistä amerikkalaista käytäntöä. Kysellessäni tuttaviltani suomalaisen koeviikon tapaisia järjestelmiä tuntuu olevan vain korkeatasoisissa yksityiskouluissa, joiden vuosimaksu voi olla 15 000:sta  yli 40 000:een per oppilas.

P.P.S. Kun lukiolainen tuli tämän blogin kirjoitettuani kotiin biologian kokeesta, hän kertoi, että siinä oli 149 monivalintakysymystä. Kokeeseen oli aikaa vastata 70 minuuttia. Extrapisteitä olisi saanut, jos olisi ehtinyt vastata avoimiin lisäkysymyksiin. Ehtisitkö itse lukea alle puolessa minuutissa kaikki monivalintakysymykset läpi ja vastaamaan? Mietin mitä kokeessa mitattiin.