Amerikkalaistumisesta

Järkytyin kuntosalin naisten höyrysaunassa pahanpäiväisesti. Astuessani sisään, joku kehtasi maata lauteilla ilkoalasti. Vetäessäni pyyhettäni tiukemmalle tuohuksissani ja istuessani siveästi alas huomasin tilanteen huvittavuuden. Puoli vuotta aiemmin istuin ilkoalasti pilatesasiakkaideni kanssa Riihimäkeläisen kuntosalin saunassa jutellen letkeästi. Mitä minulle on tapahtumassa? 

Siinä istuessani pyyhe tiukasti ympärilläni ja toinen allani mietin, olenko jo jotenkin amerikkalaistunut. Tulin siihen tulokseen, että olen. Apua. Alaston nainen ei enää häirinnyt minua lainkaan. Kaivoin suomalaisen luonteeni jostain amerikkalaisen hapatuksen alta ja sieltähän se löytyi. Luonnollinen asenne alastomuuteen. Mutta mitä muita asioita olen salakavalasti alkanut pitää itsestään selvyyksinä, jotka eivät sitä Suomessa minulle olisi?

Tässä muutamia esimerkkejä:

Kupongit ilahduttavat

1. Olen alkanut leikkaamaan kuponkeja mainoslehtisistä ja käyttämään niitä. Kyllä. Ihan totta. Apua (II). Aluksi vähättelin näitä, mutta kun lasten hiustenleikkuun voi saada kupongilla alle 5 dollarilla 20 dollarin sijaan tai saada 50 dollarin ruokaostoksesta 10 dollarin alennuksen, sormet hakeutuvat saksien ympärille todella luontevasti.  Kupongin hukkaaminen voi jopa harmittaa, olen huomannut.

2. En enää tuhahtele tien varrella näkyville lehti- ja oksakasoille, vaikka ne ovat pyöräillessä todella epäkäteviä. Alkuaikoina voivottelin itsekseni, miten älytöntä. Mikseivät huolehdi joka talo omista jätteistään kuten me ahkerat suomalaiset? Mutta myöhemmin ajattelin: Olisipa kätevää meilläkin, varsinkin kun Riihimäen beverly hillsin puistojen koivujen lehdet tykkäävät kaikki laskeutua juuri meidän pihaan (ja vähän naapurinkin) tai ainakin siltä tuntuu syksyisin. Nyt en enää edes huomaa kasoja.

3. Joka toinen maanantai kannan kaikki 6 isoa kierrätyssankoa tien varteen jo ihan muina miehinä. Paperit, metallit, kartongit ja muovit ovat sekaisin sulassa sovussa isoissa sangoissa, jotka auto hakee ja vie kierrätettäväksi. Tai niin sanotaan. 8 vuotta sitten nämä vielä lajiteltiin omiin sankoihin, mutta ei enää. Kaikki menee nyt yhdessä jonnekin, mistä kukaan ei tunnu tietävän miten kierrätettävät eritellään jatkossa. Suomessa kerään jätteitä varastoon sankoihin pari viikkoa ja sitten vien itse autollisen kaupassa käydessä mukanani kierrätyspisteelle. En enää mieti mikseivät amerikkalaiset tee samoin. 

Lehtikasa odottaa kaupungin noutoa tontin reunalla.

4. En tankkaa itse autoani enkä enää istu vaivautuneena autossa Josen tehdessä työtään. New Jerseyssä autoa ei saa tankata itse. Autosta ei saa nousta tankkaamisen aikana. Ajan jo luonnollisesti tankin viereen, avaan ikkunan ja tervehdimme Josen kanssa toisiamme. Kerron mitä haluan, annan pankkikorttini ja hän täyttää autoni tankin. Avaan ikkunan taas kun Jose lähestyy minua kuitin kanssa ja sanomme hei hei. En enää maksa tippiä Joselle, koska kuulin jenkkiystävältäni, että tästä palvelusta sitä ei makseta. En koe enää syyllisyyttä siitä, etten tiedä mikä tippi Joselle olisi hyvä tästä työstä. En enää katso joka kerta kuittia tankkaamisen jälkeen, sillä tiedän sen olevan törkeän halpaa.

On kuitenkin asioita, joista huomaan, etten ole vielä amerikkalaistunut. 

1. Kuten valoisat aamut. Nautin jokaikisestä edelleen. Viedessäni kuopusta kouluun imen valoa sisääni ja lähetän empatia-aaltoja Suomiystävilleni, jotka tekevät saman pimeässä. 

2. Ihmisten ystävällisyys. Vaikka ihmiset tervehtivät jatkuvasti ystävällisesti, en voi mitään sille, että joka kerta mieheni kanssa astuessamme ravintolaan ja kuullessamme jotain kaunista vastaantulijoilta tai tarjoilijoilta katsomme toisiamme ja hymyilemme. Awesome night for you guys! Kiitos. 

3. Lämpö. Vaikka joulu-ja tammikussa olemme jo kokeneet lumipäiviäkin, niin niiden välissäkin voi olla 15 astetta lämmintä. Tuolloin kehoo sanoo: on Suomen kesäkuu. Tämäkin varmaan laimenisi, jos asuisimme täällä pidempään, mutta nyt nautin tästä vielä seuraavat viisi kuukautta. Sitten voin taas suomalaistua rauhassa.

Tänään olen kiitollinen mielen toiminnasta, 

siitä miten mieli adaptoituu uuteen ympäristöön. 

Olen kiitollinen siitä, ettei kaikki tunnu niin ihmeelliseltä ja erilaiselta, 

vaikka se kovin hymyilyttääkin, koska se oli omalla tavalla väsyttävääkin. 

Kiitän valoisista aamuista, lämmöstä ja ihmisten ystävällisyydestä

 ja siitä, etten ihan vielä ole täysin amerikkalaistunut.