lauantai 19. elokuuta 2017

Miltä oma koti tuntuu vuoden eron jälkeen?

Meillä oli aivan ihana vuosi Amerikassa. Jopa kuopukseni kertoi sen kahden kesken neuvolatädilleen. Silti pieni poika sanoi heti perään, että "oli kyllä vielä ihanampaa palata". Jäin miettimään mitkä asiat tekivät omasta paluustani Suomeen ja kotiimme onnellisen ja hyvän. Vaikka vuosi ihmisineen ja kokemuksineen oli upea, miltä minusta tuntui palata kotiin?

Paluumuuttajalle moni pienikin asia voi olla kovin myönteinen ja merkitä hassun paljon. Kuten vaikkapa oma sänky. Se tuttu patja, jos se vielä on olemassa vuokra-asunnon ei niin loistavien patjojen jälkeen. Pelkkä oman sängyn näkeminenkin kerta toisensa jälkeen saa huvittavat mittasuhteet. Siinä on jotain taianomaisen houkuttelevaa ja rauhoittavaa. Aah mikä sänky! Ja tuossa saan nukkua! Olenpa onnekas.

Sauna, suihku ja wct:t tuntuvat ensimmäisen kuukauden ajan luksukselta. Kuin hotellissa asuisi. Rakentamisen laatu on Suomessa korkeaa ja se näkyy kaikissa tiloissa, mutta erityisesti näissä tiloissa. "Meillä on sauna!" -ajattelen edelleen yli kuukauden jälkeen astuessani kotimme saunaan. Ensimmäisen kerran hihkaisin sen ääneen miehelleni. Jopa jokainen heitetty vesi saa suuni hymyyn, koska jenkkilässä tai Englannissa ei sähkökiukaille saa heittää vettä. Niin. Ei saa.

Oma sänkykin tuntuu taianomaiselta.

Minun ei tarvitse kiivetä enää ammeeseen ottaakseni suihkun eikä hana tipu päähäni kesken suihkun. Kylpytilat ja wc ei myöskään ole 80-luvun villien keltaisten, ruskeiden ja sinisten laattojen värinen, joten avaan silmänikin imien kauniita sävyjä sisääni. Silikonien puutteesta tai rei'istä seinissä kuolleiden eläinten metsästyksen jälkeen ei tarvitse huolestua. En ole enää vuokra-asunnossa, joka on toisten omaisuutta. Täällä on valkoista, harmaata ja mustaa ja laattojen välissä on saumalaastia. Ajatella. 

Vanhat vaatteet, jotka jäivät laatikoihin ja varaston hyllyiltä löytyvät käytety ruukut ilahduttavat kummasti: "Oliko minulla tällainenkin? Ihanaa!". Lapset kokevat joulun kesän keskellä kaivaessamme ullakolta ja lämpimistä varastopaikoistamme talteen jätettyjä leluja ja muita asioita. Niitä tavaroita ullakolla säästellään, eikä tuoda kaikkia lämpimästä varastosta kerralla kotiin, jotta iloa olisi pitkään. 

En vietä enää aikaani ruskeassa keittiössä.
Keittiö jaksaa ilahduttaa valoisuudellaan ja kauniilla korkkilattiallaan. Minä olen syvimmiltäni näköjään hyvin pinnallinen ihminen. Minulle on merkitystä sillä, miltä ympärilläni näyttää. Vasta nyt tajuan, miten tsemppasin tuossa ruskeutta pullollaan olevassa vuokrakämpässämme. Lattiamatot, keittiön kaapistot, tasot, tuolit, pöydät, verhot ja sängyt kun olivat kaikki ruskeita. Muistan yhtäkkiä, että niinhän se olikin: Ruskea ei ole lempivärini, enkä kyennyt sitä muuttamaan. Makuasiat ovat makuasioita. Niinpä tullessani valkoiseksi maalaamaani keittiöön iloitsen kaikesta senkin remppaamiseen käyttämästäni ajasta.

Nautin puutarhastani. Siitä, että siellä on kukkia pelkän ruohon ja kivien sijaan. Istun eräänäkin aamuna teekupposen kanssa etuportaillamme ja huokailen ihastuksesta näkemäni äärellä. Miten muutama kukkapenkki tai -pensas ja istutusten rytmi voikaan saada puutarhaan ilmettä. Ei haittaa lainkaan, että joudumme puutarhahommiin itse. Voitan tässä vaihtokaupassa 6-0. Teen kotiin erilaisia kimppuja ja koen olevani kuin mikäkin kauniiden ja rohkeiden Stephanie, jolla teinivuosinani näytetyssä saippuasarjassa oli aina upeita kukkakimppuja eteisessään.


Kollegalla hoidossa ollut kissamme kiipeää ulkopatiolla viereeni.
 Perheemme on jälleen koossa. 
Katson ympärilleni ja
 tunnen olevani kotona. 

Olen kotona.

Kisu on kotiutunut hyvästä hoidosta.


Tänään olen kiitollinen kuluneesta vuodesta. 
Sen meihin jättämistä jäljistä, ystävistä ja kokemuksista. 
Olen kiitollinen siitä, että saimme palata samaan taloon ja samojen ihmisten äärelle 
tuttuihin ympyröihin ja lähemmäksi rakkaita sukulaisia. 

Olen kiitollinen puretuista matkalaukuista ja 
kokoon jälleen kerran kääritystä kodista. 
Valkoisista kaapeista ja ehjistä seinistä. 

Kiitän toimivasta imurista ja suomalaisesta maukkaasta raanavedestä. 
Kodista, jossa voin tehdä omia päätöksiä , toimia hetkessä ja tehdä mitä tahdomme.
Maasta, johon sain palata, jossa minulla ja lapsillani on juuret.
Ja siitä, että nuorimmaiseni suomenkieli palasi nopeasti mieleen.


Voin taas tehdä kimppuja puutarhan kukista.

 P.S. Olen pohtinut jatkavani pian kotona tekemistäni asioista pitämääni 49shadesofwhite -blogia
Seuraa siellä Suomen kotimme korjaamista ja muutoksia halutessasi.
 Kiitos kun olet ollut matkallani Amerikan vuotemme ajan!

Ole kiitollinen siitä, mitä hyvää sinulla on!

Ihanaa syksyä!


2 kommenttia: