Ei liene kenellekään epäselvää, että täällä on tänään merkittävä vaalipäivä. Täällä sitä ei ainakaan pysty unohtamaan. Vaikket seuraisi uutisia tai olisi paikoissa, missä televisiot ovat amerikkalaisesti vallanneet jokaisen seinäneliömetrin, muistuttavat kadunvarsikylttien enenevä määrä h-hetken lähestymisestä jokaista autoilijaa. Ja niitähän tämä maa on pullollaan.
Sosiaalinen media,
uutisointi ja small talk -keskustelut ovat olleet täynnä päivittelyä ja
erilaista videota ja meemejä, vääntöä väännön perään tilanteesta. En ota
tässä kirjoituksessani kuitenkaan kantaa siihen, ketä pitäisi äänestää
ja miksi. Vaikka minulla onkin omia mielipiteitä (ja olen välillä jopa raivoissani erään ehdokkaan käytöksestä), ajattelen, ettei ulkomaalaisena ole minun asiani neuvoa
amerikkalaisia, kuinka tehdä poliittisia päätöksiään. Sen
sijaan ajattelin antaa teille muutaman väläyksen siitä, missä
kaikkialla vaalit näkyvät täällä arjessa.
Kadun varret ovat täällä
Princetonissa täynnä Clintonin kannustuskylttejä vehreillä nurmikoilla Itä-rannikolle tyypillisesti. Tänä aamuna bongasin ensimmäisen yksinäisen Trumpinkin kyltin ja hihkaisin miehelleni: "Katso, Trump!". Myös yksinäinen
Trumpin kannattaja istuu aika ajoin Princetonin kauniin keskustan pääkadulla yrittäen puhua
vastaantulijoille äänekkään ylpeänä ehdokkaastaan, johon korkeasti koulutetut
asukkaat yrittävät vastata kohteliaasti.
Viimeksi asuimme täällä kun Obama valittiin ensi kertaa virkaan. Vaikka silloinkin vaalihuuma tuntui hurjalta, on tämänkertaisten ehdokkaiden persoonista ja toimista väännetty mediassa kaikki mahdollinen irti hurjalla tahdilla ja tyylillä. Myös puhtaat valheet ja perättömät väitteet leviävät kuin "tieto" Obaman islamilaisuudesta aikanaan. Ihmiset eivät enää erota, mikä on totta ja mikä tarua. Ja kuinka he voisivatkaan. Media laukoo lauseita perusteetta ulos kuin totuuksia, joihin ihmisten on helppo takertua etsiessään jotain perusteita äänestykselleen. En enää itsekään tiedä mikä on totta ja mikä tarua, vaikka ammattini on kouluttaa myös mediakriittisyyttä ja sen opettamista. Uskomattomaltahan tämä tuntuu kaikista. Ihmiset kertovat odottavansa, että joku viheltäisi poikki tämän hurjan tosi -TV sarjan ja oikeat vaalit voisivat alkaa. Mutta ei. Tänä iltana valittava presidentti voi hyvin olla mies, jonka mielestä on avoimesti ok kouria naisia mennen tullen. Tai nainen, jonka toimista jouduttaneen tekemään tutkintaa vielä parin vuoden ajan. Näillä mennään nyt.
Yksi vaalikeskustelu riitti meille, kuten monelle jenkkiystävällemme. Enempää ei pystynyt seuraamaan ahdistumatta lisää. |
"Final stretch" |
Kun sitten olin selälläni eilen liikuntasalin lattialla vetämässä vatsatreeniä, pääni yläpuolella näkyi isoissa televisioissa tietenkin päivitystä vaalitilanteesta tuntilaskureineen. "The final stretch" - naurahdan kääntyessäni venyttelemään mahalleni (stretch = venytys). Siirtyessäni pyörälle tekemään lopuksi intervallia, syttyy eteeni värikäs sinipunainen vaalimaailma. Tietenkin ruudulle ilmestyy myös tekstitys, kuin tilauksesta. Enhän muuten tietäisi salin tai ravintoloiden äänimaailmassa, mitä tärkeää toimittajat puhuvat tänään. Onneksi minun on poljettava niin tiuhaan, etten pysty seuraamaan uutisia kunnolla. katson enemmän maahan seuratessani sekunteja ja laskiessani nopean ja hitaan poljennanvaihtelua. Mitähän täälläkin ensi viikolla seurataan?
Siirtyessäni pukuhuoneeseen televisiot seuraavat käytävillä. Naisten hiustenkuivaus- ja kaunistautumispisteiden äärellä en myöskään pääse unohtamaan vaaleja. Televisiot peilien päällä jatkavat tarinaa. Onneksi höyrysaunaan ja uima-altaiden puolelle vaalitkaan eivät ulotu. Edes keskusteluissa.
Salilla pyöräillessäkin voi pitää itsensä ajan tasalla vaaliasioissa |
tänä iltana vietämme naapuruston ja tutkijaperheiden yhteisön kanssa vaalivalvojaisia. Koen suunnatonta empatiaa amerikkalaisia kohtaan juuri tänään. Poikani historiassa opettelemassa "tärkeät maailman maat" -kartassakin kerrottiin, että USA on yksi tärkeistä maista. Sillä, mitä tänään tapahtuu on merkitystä maailmalla ja täälläkin. Muistutan itseäni kuitenkin presidentin valtarajoista täälläkin ja se lohduttaa. Suomessa vaaleja seuratessa jo kauan ennen tänne muuttoamme pystyin suhtautumaan tähän kepeämmin. Nyt tämä on todella iholla ja ihmisten huoli näkyy kaikkien kasvoilla ja keholla. Iltaa odotellessa.
Tänään olen kiitollinen suomalaisesta presidentin valintaprosessista ja siitä, että se on paljon amerikkalaista lyhyempi. Olen todella kiitollinen myös siitä, että mediallamme Suomessa on jonkinlainen moraalikoodisto, jota heidän tulee seurata. Olen kiitollinen siitä, että katsomalla elämää laajemmalta, Amerikan presidentin vaalit ei tunnu niin ahdistavalta. Olen kiitollinen siitä, että tänä iltana tämänkertainen vaalihässäkkä on ainankin osittain ohi. Ja elämä jatkuu.
Mulla kesti pari vuotta löytää täältä hyvä media, mutta kun sen vihdoin löysin, niin olen ollut jopa tyytyväisempi kuin Suomen mediaan. Kyseessä on NPR ja erityisesti All Things Considered. Nykyään kuuntelen aina työmatkalla radiota kun kerran viikossa käyn toimistolla (tunti suuntaansa), ja tuntuu, että opin enemmän kuin koko viikon Hesarin lukemisella. Iso suositus!
VastaaPoistaKiitos Jenni vinkistä! NPR:ää on suositellut muutkin :)
VastaaPoista