keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kun äidillä on aikaa

Täällä Princetonissa eläessäni olen kokenut kuuluvani niihin harvoihin etukoikeutettuihin suomalaisiin naisiin ja äiteihin, joilla on kerrankin aikaa ruuhkavuosien keskellä. Ilman, että on joutunut tahtomattaan sairaslomalle tai työttömäksi. Arvostan tätä todella paljon. Suomessa perheessämme molempien vanhempien ollessa töissä, koen joskus eläväni kämppiksen kanssa, jonka kanssa täytyy vain myös varmistaa aikatauluista, että lapsilla on ruokaa, puhtaita vaatteita ja se pienin on varmasti haettu tarpeeksi ajoissa kaikkien liikkuvien palasten lisäksi hoidosta. Suomessa meistä kumpikaan ei työskentele kaupungissa, jossa asumme ja työmatka-akselimme ulottuu koko Suomen kartan lisäksi myös ulkomaille. Sekin on oma valintamme. Tykkäämme molemmat työstämme sekä asumisesta Riihimäellä ja kodistamme siellä.

Pusurikas vuosi. En valita.
Mitä sitten tekee äiti, jolla on kerrankin aikaa?
 Taustaksi minun on kerrottava, että olen ihminen, joka pitää todella paljon työn tekemisestä ja minulla on ihana työ. Matka sen ihmisen tuntemiseen, joka olen ilman työtä, on tehnyt todella hyvää. Matka ei myöskään ole ollut ihan helppo ja tapahtunut itsekseen. Ulkomaille puolison työn vuoksi lähteminen ei ole ihan yksinkertaista. Olemme tehneet päätökset aina yhdessä. Olen myös oppinut, että mikäli aikoo psyykkisesti pysyä kasassa, on vähän jumpattava itsensä kanssa. Varsinkin, jos et saa tehdä töitä viisumin tms takia. Syksyn pohdiskelin, miksi kannan syyllisyyttä ja häpeää siitä, etten tee "oikeita" töitä. Tein tälle vuodelle selviytymisstrategian, joka on kantanut minua: Pidä huoli itsestäsi, nauti lapsista ja vietä yksi date night miehen kanssa joka viikko, jos mahdollista!

Tätä strategiaa olen noudattanut. Ja niinpä, kun tällä äidillä on aamupäivät aikaa ilman lapsia, hän käy salilla, tekee uusia smoothieita, opettelee kokkaamaan erilaisia ruokia, käy lenkillä tai aamukahvilla muiden kotirouvien kanssa, juoksee kanaalin varrella. Erilaisten synttäreiden tai merkkipäivien kohdalla hän järjestää juhlien juoksevia asioita, lukee kirjakerhon kirjaa kiireessä tai kirjoittaa blogia ja haaveilee Suomen kodin makuuhuoneen tapettien repimisestä ja seinien maalaamisesta. Parhaina päivinä hän puhuu äitinsä tai rakkaiden ystävien kanssa Suomeen messengerin tai whatsapp- puhelun ja ehtii antaa pyörällä töihin lähtevälle miehelleen aamupusun. 

Robotin selkäpuolen käynnistysnapit ja moottorit.
Kun tämä äiti hakee pienimmän koulusta ennen puolta päivää, koittaa päivän kohokohta: Viisivuotias juoksee hymy huulilla äidin syliin ja antaa pusun. Autossa käydään läpi tärkeimmät tapahtumat ja suunnataan kirjaston tai ruokakaupan kautta kotiin. Lämpiminä päivinä piipahdetaan jäätelöllä lounaseväiden syönnin jälkeen tai mennään puistoon luokkakavereiden kanssa. Villeinä hetkinä pelataan unoa tai bingoa olohuoneen pehmeällä kokolattiamaltolla tai tehdään hyppyrata sohvatyynyistä ja -tuoleista olohuoneeseen. Välillä tehdään pieni retki takakuistille tai pihan kiville ja pyydetään naapurin lapset mukaan omine lounaineen. Luovina hetkinä paetaan dinosauruksia piiloon, rakennetaan pahvista majaa tai jos oikein innostutaan, vaikka robotti, jonka sisälle lapsi mahtuu. Koska meillä on aikaa. Ja sellainen robotti, joka on päällystetty foliolla ja jonka selässä on vesipulloista askarrellut moottorit. Siinä kohtaa äiti alkaa miettiä, onko hänellä liikaa aikaa. 

Kun haen rankkasateella teinini koulusta ja juttelen kotimatkalla hänen kuulumisiaan, en enää mieti onko minulla liikaa aikaa, vaan olen kiitollinen tästäkin hetkestä. Surautan meille päiväpalaksi pirtelöt ja vertaamme uutta makua edelliseen. Kun pysähdyn puistossa katsomaan leijaa lennättävää kuopustani t-paidassaan keskellä arkipäivää auringon paistaessa, tiedän tehneeni oikean valinnan tälle vuodelle ja tänne tulostamme. 

Suomeen palatessamme nämä iltapäivän arvokkaat hetket ovat historiaa. Imen hetkiä itseeni. Vaikka moni rakas ihminen, oman kodin laadukas imuri, sängyn ihanat patjat ja uskomattoman hyvältä maistuva Suomen raanavesi ovat kaukana, en vaihtaisi tätä mihinkään. Lasten kanssa rauhassa vietetty ekstra-aika, miehen kanssa kasvotusten nautitut illalliset vaihtuvissa ravintoloissa ja pilateksessa tai salilla vietetty oma aika ovat tehneet todella hyvää. 

Leijaa lennättämässä keskellä arkipäivää kuopuksen kanssa.

Jos mietit ulkomaille muuttoa ja sen plussia tai miinuksia, toivon sinun ymmärtävän, että kaikessa haasteellisuudessaankin ja kotimaan ikävässä ulkomailla elämisestä jää käteen paljon plussaa. Suomen elämässä perusasiat ovat todella hyvin: Koulutus, kouluruoat, turvallisuus, rakentamisen laatu, terveydenhuolto ja työaikalait äitiyslomineen, sairaspäivineen ja pitkine kesälomineen ovat aivan käsittämättömän hienoja juttuja. Minulle tällainen vuosi ei vain olisi ollut mahdollinen Suomessa. En olisi tutustunut näihin uskomattoman upeisiin ihmisiin erilaisine taustoineen tai kuullut viisivuotiaani keskustelevan sujuvasti toisella kielellä kavereidensa kanssa. Piti tulla kauas nähdäkseen paremmin lähelle. Tämän vuoden ansiosta olen tehnyt myös valintoja tulevalle vuodelle Suomessa, jotka auttavat meitä lapsiperheen arjessa, kun palaamme.

Tänään olen kiitollinen NASAn rahoittamasta projektista,
 johon mieheni tuli valituksi ja pyydetyksi. Olen kiitollinen siitä, että uskalsimme lähteä juuri nyt ulkomaille, vaikka tiesimme, että se on työlästä ja sisältää monia haasteitakin. 
Olen kiitollinen kaikesta siitä ajasta, jota olen saanut viettää rakkaimpieni kanssa ja 
siitä, millaista hedelmää se voi kantaa kiireiseenkiin arkeen Suomessa ja antaa laspilleni eväinä elämään. Olen todella otettu ja  kiitollinen iloisista, suloisista pojistani ja
  taitavasta miehestäni sekä meidän perheestä.
Olen kiitollinen myös "hieman yli" menneistä
 luovuuden hetkistä ja salitreeneistä, 
jollaisiin minulla ei Suomen elämässä olisi aikaa.


2 kommenttia:

  1. Mulla ei ole kokemusta siitä millaista on olla ulkomailla täysin ilman lapsia kotona, sillä olimme ulkomailla, kun olin äitiys/vanhempainvapaalla. Silti olen käynyt läpi samoja juttuja. Henkinen kasvu siihen, että olin kotona vuosia vain miehen elätettävänä otti oman aikansa, mutta olihan tuo ihanaa aikaa. Ja erityisesti olen sitä mieltä, että kotona sain reissusta enemmän irti kuin töissä käynyt puoliso. Minulla oli ilo tutustua ihmisiin ympäri maailmaa, nauttia aurinkoisista päivistä puistoissa lasten ja kavereiden kanssa tai sadepäivistä leikkitreffeillä parhaiden ystävien seurassa. Perusarki pyörii ulkomailla ihan samoin kuin Suomessa, mutta sinne arjen joukkoon mahtuu hetkiä, joita Suomessa en koskaan saisi :)

    Tervetuloa takaisin Suomeen. Elämä on todella paljon hektisempää, mutta eipä ainakaan ehdi potea käänteistä kulttuurishokkia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja ajatuksesi! Ihanaahan tämä todellakin on. Ei mene päivääkään, ettenkö sitä jossain kohtaa aina huokailisi ihmetellen. Nytkin on itse tehty colakastike ribseineen uunissa muhimassa lasten leikkiessä kotia. Kun asuimme Englannissa, kävin töissä ja lensin pohjoismaissa ollen raskaana ja kuopuksemme syntyikin sitten siellä. Tuosta ulkomaillaolon jaksosta ei jäänyt läheslään niin paljon muistoja kuin näistä, joina olen saanut olla enemmän kotona. Olisin aina saanut mukaani projekteja ja viime kerralla jenkeissä asuessamme vedinkin verkkokursseja Suomeen. Opiskelin myös pilatesohjaajaksi vapaa-ajalla esikoisen ollessa pitkiä päiviä koulussa. Tällä kertaa oli vähän aikaa mukana oppikirjaprojekti, mutta lopun aikaa valitsin olla sitä ilman tietoisesti ja ottaa aikaa itselle ja perheelle. Enkä kadu valintaani. Perusarjen pyörityskin vie yllättävän paljon aikaa ja energiaa, mutta on ihanaa, kun voi käydä ruokakaupassa jo päiväsaikaan, siivota ja pestä pyykkiä, eikä rättiväsyneenä töistä tai työreissuilta tultuaan niinä hetkinä, kun olisi ainoa mahdollisuus kohdata perheen kanssa. Toivotaan, ettei paluushokki ole aivan kauhea ja kuten sanoit, eipä sille taida jäädä onneksi aikaa Suomen arjessa :)

      Poista