tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulutunnelmia Princetonista

Juhlia, konsertteja, havuasetelmia, piparminttumartineja, kävelyjä, jouluvaloja, puhallettuja joulupukkeja helikoptereissaan ja iloisia illanistujaisia. Muunmuassa näitä kuuluu Princetonin joulutunnelmaan. Kotikaupunkini Riihimäen facebook-sivun joulukalenterista on auennut kivoja kuvia pitkin joulukuuta. Niitä katsoessani ajattelin, että ehkä jotakuta voisi kiinnostaa, miltä Princetonin joulu näyttää. Olen ottanut kuvia pitkin viikkoa paikoista ja asioista, joiden toivon olevan kuin ikkunoita täkäläiseen jouluun.

Keskusta ja siellä sijaitsevien "kotien" sisäänkäyntejä joulun alla.


1. Lempparinäkymiä kaupungilla

Princeton on oma lukunsa Amerikkalaisessa kaupunkigenressä. Kaupunki, jossa asumme, ei ole täkäläinen Riihimäki, vaan enemmänkin Kauniainen, (jos se vain olisi vielä kauniimpi ja siellä olisi yliopisto). Princeton on tarpeeksi lähellä New Yorkia (n.70km), jotta lääkärit, lakimiehet ja meklarit voivat käydä töissä junalla ja tarpeeksi kaukana Manhattanilta, ja jotta lapsiperheet voivat nauttia hyvistä julkisista kouluista ja "tavallisemmasta elämästä". Yliopistokaupunkina Princeton on todella monikulttuurinen ja joulun lisäksi katukuvassa, mainoksissa, liikuntasalilla ja kaupoissa hyvän osan saa mm. juutalaisten hanukka.

2. Lounaspaikkojen ykkönen pukeutuu jouluun

Princeton pursuaa hyviä ja kauniita ravintoloita ja kahviloita. Yksi suosikeistani on Jammin Crepes, josta saa niin suolaisia, kuin makeitakin crepeksiä. Eikä haittaa lainkaan, että ne muistuttavat minua äitini muurikkaletuista. Tällä viikolla nautimme lounasta nelivuotiaani kanssa juurikin tässä paikassa. Ihan vain, koska tajusin juurikin, että nyt voin tehdä näin. Suomeen palatessamme en varmaan 100% työssäkäyvänä käy lounaalla arkisin kuopukseni kanssa. Ja Riihimäen ravintolavalikoima on "hieman" kapeampi.

Jammin Crepes jouluasussaan.

3. Joulukonserteissa on mistä valita eikä teatterikaan ole hassumpi

Vierailemme kansainvälisten (Carols of May Nations) joululaulujen kauneimmissa arki-illan päätteeksi. Joskin vielä ehdin sieltä auttamaan amerikkalaista ystävääni muutossa, kun toisen, Egyptiläisen ystäväni synnytys ei alkanutkaan supistuksista huolimatta. Olen nimittäin lupautunut auttamaan heidän kolmivuotiaan hoidossa h-hetken koittaessa. Paikallinen McCarter -teatteri  esittää Christmas Carrolia, jonne toivon vielä ehtiväni. Mieheni hyppää huomenna junaan nauttiakseen kulttuurista New Yorkissa.

Sankarin synttärikakku

4. Illanistuijaisia ja juhlia piisaa joulun alla

Kirjakerhon joulukuun sessioon luimme Dostoevskyn raskaita kirjoja, jotka muistuttivat kaiken tämän jenkkijoulukomeuden ja kauneuden keskellä ensimmäisen joulun lähtökohdista. Hieman oli erilaista - synnyttää esikoinen tallissa eläinten keskellä. Ei ollut martineja, lapsikuoroja eikä juhlanaposteltavaa. Mikään muu kerhon illassa ei vaatimattomasta joulusta muistuttanutkaan, kun nautimme kaikkien naisten tuomista herkuista yhteiseen pöytään ja piparminttumartineista takkatulen ääressä. Ystävämme syntymäpäiväjuhlissa tutustuimme taas uusiin valloittaviin ihmisiin, nautimme selloesityksestä ja notkuvasta pitopalvelupöydästä. Ehkä valloittavin tarjottava juhlassa oli noin 30cm korkea suklaamansikkakakku päivänsankarille.

5. Askarteluja ja leivontaa lasten kanssa


Tonttubussia väännettiin pari päivää.
Joulutunnelma on valunut kotiinkin sisustuksineen, askarteluineen ja leipumuksineen Downton Abbeyn joululevyn soidessa taustalla. Eilen huomasin tanssivani keittiössä Michael Bublen tahtiin tiskikonetta täyttäessäni. Pitkin joulukuuta on leivottu joulutorttuja, viskikakkua ja pipareita. Naapurin ja omien lasten kanssa on koristeltu pipareita niin, että kiinalainen naapurini kysyi, onko se jokajouluinen perinteemme. Naurahdin ajatukselle ja sanoin: "Suomessa käyn töissä". Se riitti kaikille meille muualta tulleille äideille ja jatkoimme naurua yhdessä. On myös leivottu lisää piparitaikinaa ja syöty sitä niin, ettei ole aina tarvinnut paistamisesta murehtia. On myös askarreltu peuroja, lumiukkoja, tonttubussi (kiitos iki-ihana Michael's), piparkakkutalo ja joulukransseja. Vietetty aikaa yhdessä.

6. Mitä vien täkäläisestä joulusta Suomeen?

Mieleni liikkuu väistämättä siinä, miten tämä kokemus vaikuttaa Suomen jouluumme ensi vuonna. Järjestämmekö Martinijuhlia takkatulen ääressä kertakäyttölautasineen? Onko ostettava isompi joulukuusi? Askartelenko työn ohessa kransseja ja köynnöksiä? Leivonko useita piparitaikinoita ja koristelemmeko pipareita naapuruston lasten kanssa Jello -hyytelön jähmettyessä jääkaapissamme?
Jello -hyytelöä lapsille viinilaseista. Miksikäs ei?
Entä menenkö kuopuksen päiväkotiin mukanani erilaista askarreltavaa ja koristeltavia pipareita lapsille auttaen samalla päiväkodin henkilökuntaa leikeissä ja pukemisessakin? Onko teinilläni seurakunnan nuortenillassa joulun rumin neulekisa tai peli, jossa voi sekä hetkeksi saada käsiinsä uudet lanituskuulokkeet, mutta myös hukata ne ryöstökortin vilahtaessa? Pakahdunko kulttuuritarjontaan, niin, etten lopulta osaa päättää, minne menisin? Ihastelenko jouluvaloja ja -kransseja vastaantulevien autojen nokassa ja Riihimäkeläisten talojen sisäänkäynneissä?

Tiedän, että moneen edelläesitetyistä kysymyksistä tulen varmaankiin vastaamaan kielteisesti. Mutta tiedän sen, että ensi joulun haluaisin viettää sukulaisten kanssa. Kulkea jouluun ystävien kanssa. Vaikka syksy olisi kuinka rankka tottuessamme taas pimeään ja arkiseen rytmiin molempien käydessä töissä, toivon, että jaksaisimme tuoda jotain tästä ilosta, riemusta, sosiaalisuudesta, hyväntuulisuudesta ja kauneudesta Suomen elämäämme. 

Toivotan kaikille lukijoilleni
kaunista, rauhallista ja armorikasta joulua!

Tänään olen kiitollinen kaikista kuluneen viikon kohtaamisista,
koetusta kauneudesta ja kuullusta joulun sanomasta.
Olen kiitollinen kutsuista toisten pöytiin ja rinnalle jakamaan elämää. 
Joulun allakin. 

P.S. Ja kiitollinen olen myös niistä posteista, jotka ovat tulleet tänne kuukaudenkin matkan jälkeen ja jotka ovat saavuttaneet ihmisiä, joille tervehdyksiä laitoimme. 
Pahoittelemme, jos saatte jouluviestejä vasta ensi vuoden puolella tai ette lainkaan. 
Hyvää joulua siitäkin huolimatta!

P.P.S. Olen tosi kiitollinen myös siitä, että saan huomenna auttaa ystävääni tapetoimaan! Jouluviikolla :D 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti