Itsenäisyyspäiväjuhla kaasuilmapalloilla - tietenkin

Suomessa asuessamme vietämme itsenäisyyspäivää ystävien kanssa jo perinteiksi muodostunein menoin. Ulkomailla asuessa kansallinen identiteetti vahvenee ja sitä pohtiessa on ollut ilo lukea hyviä kirjoituksiakin. Juhlapäivän lähestyessä tuli ystäviä ja perinteitä ikävä. Miksi emme juhlistaisi Suomen itsenäisyyttä täällä jenkeissä? Tämähän olisi ainutkertainen tilaisuus pitää juhlat ulkomailla! Päätimme siis kutsua mieheni työkaverit ja läheisiä ystäviämme perheineen meille juhlistamaan itsenäisyyspäivää ja tutustumaan suomalaiseen tapaan iloita itsenäisyydestä. 

 Mitä kaikkea voisi sisältää itsenäisyyspäiväjuhla ystäville Amerikassa, kun juhliin osallistuisi ihmisiä Kiinasta, Amerikasta, Englannista, entisestä hallitsijamaastamme Ruotsista, Filippiineiltä ja mm. brasilialaisella taustalla muutamia mainitakseni. Oli hauskaa miettiä, mitä olisi Suomelta maistuva naposteltava, mitä laulaisimme ja näyttäisimme, mistä puhuisimme? 

Lasten (ja jopa naapurin amerikkalaisten lasten) kanssa askartelimme lippuja Suomen väreissä niin seinille kuin tarjottaviin iskettäviksikin. Alunperin vaatimattomaksi tarkoitettuun iltaan alkoi syntyä lisää ideoita, jotka tekisivät itsenäisyyspäivän illasta "suomalaisemman". 

Tuliaiset jenkkiystävältä juhliin.

Ulkoportaille askartelin luonnonantimista havukransseja kynttilöiden ympärille. Yksi kranssi koristi isoa ruokapöytääkin. Ihmisten saapuessa tarjosimme heille itsenäisyyspäivän boolia, sinisävyisenä tietenkin. Lapsillekin oli oma sinisävyinen alkoholiton juoma. Kutsussa toki luki myös BYOB (bring your own beer) mikä on täällä yleistä. 

Kytkimme televisioon tietokoneen, joka tässä vaiheessa näytti lomakuviamme mökiltä ja Suomesta sinisine järvineen, mustikkalehtoineen ja laskettelureissuilta lapista lumisine puineen ja rinteineen. Mukana oli kuvia isoisiimme liittyvistä tarinoista joita avasimme myöhemmin lisää. Ilahduttava lisä kodin juhlailmeeseen oli jenkkiystäväni mukanaan tuoma rypäs sinivalkoisia kaasuilmapalloja. Hän naureskellen pahoitteli amerikkalaistavansa juhlamme, mutta oikeastaan idea oli loistava. Lapset saisivat juhlien päättyessä jotain vietäväksi kotiin. Kiitos Rachael- rakas jenkkikonsulttini!

Kodin täyttyessä ihmisistä mieheni piti puheen, johon liittyi muisteloita isoisästään, joka oli aikanaan palvellut sodassa. Hän oli monistanut myös Finlandian suomenkieliset sanat ja käännöksen englanniksi vieraillemme nähtäviksi. Laulettuani ensimmäisen säkeistön suomeksi lauloimme yhdessä Finlandian monille tutuilla Be still my soulin sanoilla. Tämän jälkeen oli juhlatarjoilujen vuoro. Televisiosta näytimme (kiitos Ylen areenan) muutama tunti aiemmin Suomessa jo päättyneitä linnan juhlia. Kättely kiinnosti monia ja herätti hyvää keskustelua eri maiden käytänteistä ja kansallisuuden ajatuksesta.

Askarrellut liput koristivat tarjottavia.

Ruokapöydästä löytyi pikkusuolaista, kuten lohiruisvoileipiä ruohosipulilla, pipareita homejuustolla

ja puolukoiden huutaessa tyhjyyttään jenkkikauppojen hyllyillä suomalaiseksi "tiramisuksi" nimeämäni karpalokermakakku. Ulkomailla asuessa on sovellettava ruoissakin, joten pakastepuolukoiden sijaan iskin biscottikeksimurujen päälle kondensoitua lirumaitoa (joka Suomessa olisi tiiviimpää ja karamellisempaa, enkä jaksanut alkaa keittämään) survottua jättikarpaloa ja päälle vatkattua kermaa mascarpone -juustolla sekoitettuna. Kaikki teki hyvin kauppansa ja jälkeenpäin mietin, miten ihanaa oli suunnitella ja tehdä tätä iltaa. Saatika viettää sitä.

Ihmiset olivat todella iloisia tästä kulttuuripläjäyksestä. Mietin itsekin, miksi Suomessa vietämme niin vähän isompia juhlia. Voinko syyttää täysipäiväistä työssäkäyntiäni siitäkin? Ystäväni Suomessa olivat jo huolissaan nähdessään postauksiani kransseista ja ilmapalloista sekä kakuista, mutta rauhoittelin heitä sillä, että tämä on todella hyvää vastapainoa kotirouvailulle. On ihanaa, kun on aikaa järjestää jotain tällaista nauttien siitä. Yllätyin itsekin kokemuksestani. Äitini on usein selittänyt minulle, miten nauttii juhlien järjestämisestä, mutta kasvaneena siinä vieressä pienenä ihmisenä, joka näkee vain kaiken vaivan ja ahertamisen, olen kasvanut siihen ymmärrykseen, että on parempi päästää itsensä helpommalla. Tämän viikkoisen kokemuksen myötä joudun arvioimaan asenteitani uudestaan. Juhlia on ihanaa järjestää!

Onnea siis itsenäinen Suomi tältäkin puolelta merta! 

Kuten moni ulkomaalainen ystävämme lähtiessään juhlista sanoi:

Toivottavasti saamme juhlia vielä sadattakin vuotta iloisissa merkeissä!

Itsenäisyyspäivän booli:
0,5l Sinistä likööriä
0,5l vaaleaa rommia
1,5l spritea
1,5l vischyvettä

Tänään olen kiitollinen isoisälleni siitä, että olen suomalainen, enkä venäläinen. 

Olen kiitollinen mahdollisuudesta juhlia itsenäisyyspäivää kaukana Suomesta yhdessä läheisten kanssa täällä. Olen kiitollinen siitä, että sain kuulla niin monen kansallisuuden itsenäisyyden kokemuksista ja sen merkityksestä.

 Kiitos kotimaasta ja sen kauneudesta. Ikävästäkin sinne.

Kiitos Ukki.